19/05/2026
Valo ei oo mitään ilman varjoja. Se koskee yhtälailla valokuvaa kuin elämää ja ihmisyyttäkin. Mie sytyn siitä, että kuvassa on jotain puhuttelevaa. Jotain mikä saa katsojan ajattelemaan ja tuntemaan. Kaikkein suurinta onnea tunnen silloin, kun kuvan merkitys asiakkaalle itselleen muodostuu syvemmäksi kuin ”kiva somekuva”. Siksi mie vastustan vähän sellaisia vanhanaikaisia käsityksiä siitä, että kuviin täytyisi taltioida pelkkää iloa. Kapinoin kaikkea päälleliimattua, stereotypistä ja saneltua vastaan. Okei, joskus sillä päälleliimatullakin hymyllä voi olla paikkansa, m***a useimmiten kaikkein koskettavimmat kuvat syntyy inhimillisyydestä ja aitoudesta. Vaikka asiakkaan pukisi tylliin ja veisi vanhaan navettaan korkkareissa - kirjoitettuna sinänsä aika pähkähullu ajatus muuten - jäisivät kuvat ”tyhjäksi” ilman hänen sisäistä
fiilistä.
Olen ottanut nämä kuvat toukokuussa -20. Olin aloittanut yrittäjänä vain muutamaa kuukautta
aiemmin. Joskus valokuvaajille käy niin, etteivät he vuosien päästä enää pysty katsomaan ensimmäisiä asiakastöitään. Mulle mm. nämä kuvat on muodostuneet itselleni äärimmäisen tärkeiksi. Tekninen onnistuminen on totta kai oma lainalaisuutensa yhtään sitä väheksymättä, m***a muistan kuin eilisen päivän sen taiteellisen innostuksen, minkä sain näitä tehdessäni. Siksi näistä on tullut itseasiassa tosi merkitykselliset kuvat myös miulle itselle! Mitä tarinaa nämä kuvat kertovat siulle? Mitä mieltä olet tosi voimakkaista valon ja varjon konteksteista?