17/08/2026
Minä näen unta vedestä.
Unissa se vie lapsia,
vetää minutkin joskus mukanaan,
syvemmälle kuin jalat yltävät.
Vesi muistaa.
Se muistaa vuodet,
vanhat lupaukset,
sen ihmisen, joka joskus olimme.
Vanhat vaatteet,
vanhat roolit,
kaiken sen, mihin meidät on puettu
niin kauan sitten,
että olemme unohtaneet,
milloin ne lakkasivat olemasta omiamme.
On myös kehyksiä,
joiden sisällä opimme olemaan.
Joskus niistä saa astua ulos.
Ei siksi, että mennyt pitäisi unohtaa,
vaan siksi, ettei sitä tarvitse enää
kantaa samalla tavalla.
Vesi voi hukuttaa.
Vesi voi viedä mukanaan
sen, mistä on tullut liian raskasta pitää kiinni.
M***a vesi myös puhdistaa.
Ja ennen kaikkea —
vesi kantaa.
Joskus, kun lakkaa taistelemasta
ja antaa itsensä hetkeksi
veden varaan,
huomaa, ettei putoakaan.
Vaan kelluu.