18/04/2026
Välillä tämä on vain selviytymistä.
Eteenpäin rämpimistä, askel kerrallaan.
Oman polun kulkemista silloinkin,
kun se ei tunnu polulta ollenkaan.
Tulee hetki,
jolloin taakse katsoessa näkee enemmän.
Näkee siirtymät, jotka silloin tuntuivat pieniltä, olivatkin kaikkea muuta.
Näkee kohdat, jotka sattuivat, joissa pelko yritti vetää takaisin vanhaan.
Ne ovat yhä siellä -
nyt vahvistamassa tätä hetkeä.
Ja kaiteet,
ne ihmiset, hetket ja asiat,
jotka kannattelivat, kun omat voimat loppuivat –
kiitollinen silloin, kiitollinen aina.
Ei niin, että kaikki olisi selvinnyt.
Vaan niin,
että voi hengittää hetken syvemmin ja tietoisemmin.
Matka jatkuu ❤️🔥
