Juha Hoikkala Photography

11/06/2026

S Bonuskin kelpaa hallitukselle leikattavaksi
Kuinka kaukana tavallisten ihmisten arjesta päätöksiä tekevät ihmiset oikein elävät?
Ensin leikataan työttömiltä, sairailta, pienituloisilta ja toimeentulotuen saajilta. Sitten kiristetään ehtoja, heikennetään turvaa ja kasvatetaan ihmisten ahdinkoa. Ja nyt hallitus on päättänyt, että jopa kauppareissuilta kertyvät S Bonukset voidaan laskea toimeentulotukea vähentäväksi tuloksi.
Puhutaan muutamista euroista. Euroista, joilla moni vähävarainen ostaa ruokaa, hygieniatarvikkeita tai paikkaa kuun lopun rahareikiä. Hallitukselle nekin näyttävät olevan liikaa.
Samaan aikaan puhutaan vastuusta, hyvinvointiyhteiskunnasta ja siitä, kuinka kaikkien pitäisi osallistua talkoisiin. Todellisuudessa talkoot näyttävät tarkoittavan sitä, että lasku lähetetään aina niille, joilla on valmiiksi vähiten.
Tämä päätös kertoo kaiken olennaisen siitä, miten nykyinen hallitus suhtautuu köyhyyteen. Köyhää ei auteta jaloilleen. Köyhää ei tueta vaikean elämäntilanteen yli. Köyhää tarkkaillaan, kytätään ja häneltä yritetään ottaa pois vielä nekin pienet edut, joista moni keskituloinen ei edes huomaisi luopuvansa.
Kun valtio alkaa laskea ihmisten ruokakaupan bonuksia toimeentulotukea vähentäväksi tuloksi, ollaan tilanteessa, jossa säästöjä etsitään viimeisistäkin senteistä kaikkein heikoimmilta. Se ei ole vastuullista talouspolitiikkaa. Se on kylmää välinpitämättömyyttä.
Maa, joka ottaa köyhältä jopa kauppabonukset, ei voi samaan aikaan väittää pitävänsä huolta heikoimmistaan.
Suomessa ei ole pulaa rahasta rikkaille annettaviin etuihin, m***a köyhän muutama bonus euro näyttää olevan hallituksen mielestä kansantalouden pelastus. Siinä on tämän politiikan todellinen irvikuva.

11/06/2026

Suomessa kuulee jatkuvasti väitteen, että ulkomailta tuleva maahanmuuttaja luo talouskasvua, vaikka hän olisi työtön, vailla koulutusta ja jopa ilman luku ja kirjoitustaitoa. Perusteluna esitetään, että työvoiman määrän kasvu synnyttää uutta taloudellista toimintaa, uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja.
M***a herää yksi yksinkertainen kysymys.
Jos työtön maahanmuuttaja luo talouskasvua pelkästään olemalla täällä, miksi sama logiikka ei koske Suomessa jo valmiiksi olevia työttömiä?
Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä ihmisiä. Miksi heitä ei nähdä talouskasvun lähteenä? Miksi heidän ei väitetä synnyttävän uusia yrityksiä, uusia työpaikkoja ja uutta taloudellista toimeliaisuutta? Miksi he ovat poliitikkojen puheissa pelkkä menoerä, kustannus ja ongelma?
Jos työvoiman määrän kasvattaminen itsessään luo vaurautta, silloinhan Suomen työttömien pitäisi olla valtava käyttämätön voimavara. Jos taas työttömyys on ongelma, silloin se on ongelma riippumatta siitä, onko henkilö syntynyt Suomessa vai tullut tänne muualta.
Keskustelussa näyttää olevan erikoinen ristiriita. Toisille työttömyys on yhteiskunnan suurin taakka. Toisille se muuttuu talouskasvun moottoriksi heti, kun henkilö saapuu Suomen rajojen ulkopuolelta.
Ehkä olisi aika kysyä, perustuuko tämä ajattelu faktoihin vai ideologiaan.
Ja ennen kaikkea: miksi Suomessa omia työttömiä kohdellaan ongelmana, m***a ulkomailta tulevien työttömien väitetään olevan ratkaisu?

10/06/2026

Iltalehden uutinen tänään.
Kun maa elää turismista, kannattaako turisteille kirjoittaa "Tapa turisti"?
Tämän päivän uutinen Teneriffalta on pysäyttävä. Vaellusreitille oli ilmestynyt graffiteja, joissa luki muun muassa "Tapa turisti" ja "Haistakaa vittu, turistit". Vaikka moni paikallinen on aidosti turhautunut massaturismin aiheuttamiin ongelmiin, väkivaltaan yllyttävät viestit ylittävät rajan, jota ei pitäisi koskaan ylittää.
Ironista tässä on se, että Espanja on yksi maailman suurimmista turismitalouksista. Viime vuonna Espanjassa vieraili lähes 97 miljoonaa ulkomaista turistia, jotka jättivät maahan noin 135 miljardia euroa. Turismi tuottaa noin 12,6 prosenttia koko Espanjan bruttokansantuotteesta.
Turismiin liittyvissä töissä työskentelee Espanjassa yli 3 miljoonaa ihmistä. Se tarkoittaa noin 13,5 prosenttia kaikista maan työntekijöistä.
Kanariansaarilla riippuvuus turismista on vielä paljon suurempi. Turismi muodostaa lähes 38 prosenttia alueen taloudesta ja yli 42 prosenttia kaikesta työllisyydestä. Käytännössä lähes joka toinen työpaikka on tavalla tai toisella riippuvainen matkailijoista.
Jos turistit todella alkavat karttaa Kanariansaaria, seuraukset voivat olla rajuja. Jokainen peruuntunut matka tarkoittaa vähemmän tuloja hotelleille, ravintoloille, kaupoille, takseille, retkiyrityksille ja lukuisille muille palveluille. Mitä enemmän matkailijoita jää pois, sitä enemmän työpaikkoja katoaa. Lopulta laskun maksavat tavalliset espanjalaiset työntekijät.
Siksi on vaikea ymmärtää, mitä tällaisilla viesteillä tavoitellaan.
Kyllä, asuntojen hinnat ovat nousseet. Kyllä, massaturismi aiheuttaa ongelmia. M***a ongelmien syy ei ole tavallinen lapsiperhe, eläkeläinen tai lomailija, joka tulee viikoksi aurinkoon ja käyttää rahansa paikallisiin palveluihin. Vastuu kuuluu poliitikoille ja päättäjille, joiden tehtävä on huolehtia siitä, että matkailu ja paikallisten elämä voivat toimia rinnakkain.
Tämä on melko erikoinen tapa kiittää niitä miljoonia ihmisiä, jotka ovat vuosikymmenten ajan kantaneet Espanjaan rahaa, luoneet työpaikkoja ja pitäneet kokonaisia alueita taloudellisesti pystyssä. Ilman turisteja moni Espanjan alue kohtaisi nopeasti aivan toisenlaiset ongelmat kuin liikaturismin.
Itse en ainakaan enää Espanjaan lähtisi enkä perhettäni sinne veisi, jos vastaan tulee uutisia, joissa seinille kirjoitetaan "Tapa turisti". Maailmassa on paljon muitakin lomakohteita. Sellaisia, joissa matkailijat nähdään tervetulleina vieraina eikä vihollisina.
Lopulta jokainen turisti voi kysyä itseltään yhden asian:
Miksi veisin rahani paikkaan, jossa seinään on kirjoitettu: "Tapa turisti"?

08/06/2026

07/06/2026

Iltalehden uutinen tänään.
Petteri Orpo toisti puheessaan sanaa "hyvinvointiyhteiskunta" 16 kertaa. Kuusitoista kertaa. M***a kuinka m***a kertaa sana pitää sanoa ääneen, jotta ihmiset unohtaisivat sen, mitä hallitus on oikeasti tehnyt?
Todellisuudessa tämä hallitus on leikannut työttömiltä, kurittanut pienituloisia, heikentänyt sosiaaliturvaa ja siirtänyt laskun kaikkein heikoimmassa asemassa olevien maksettavaksi. Samaan aikaan suunnitellaan kotihoidontuen poistamista tai heikentämistä, vaikka syntyvyyden romahduksesta ollaan muka jatkuvasti huolissaan. Hallituksen viesti suomalaisille lapsiperheille näyttää olevan selvä: hankkikaa lapsia, m***a älkää odottako yhteiskunnalta tukea heidän hoitamiseensa.
Ja muistetaan myös se karu todellisuus, jonka tämä hallitus on hyväksynyt osaksi suomalaista arkea. Tuhannet ja tuhannet ihmiset joutuvat jo nyt elämään noin 280 eurolla kuukaudessa sen jälkeen, kun pakolliset menot on maksettu. Sillä pitäisi ostaa ruoka, lääkkeet, vaatteet, hygieniatarvikkeet ja kaikki muu ihmisarvoiseen elämään kuuluva. Samaan aikaan hallituksen edustajat puhuvat hyvinvointiyhteiskunnasta. Tavalliselle suomalaiselle hyvinvointi ei kuitenkaan synny juhlapuheista, vaan siitä, että jääkaapissa on ruokaa ja laskut saa maksettua.
Myös eläkeläiset, pitkäaikaissairaat, työttömät, yksinhuoltajat ja muut pienituloiset ovat saaneet nähdä, mitä nämä puolueet tarkoittavat käytännössä, kun ne puhuvat vastuunkannosta. Vastuu näyttää tarkoittavan sitä, että kaikkein vähävaraisimmat laitetaan maksamaan samalla kun hyvin toimeentulevien asemaa suojellaan.
Siksi on täysin yhdentekevää, kuinka m***a kertaa Petteri Orpo puhuu hyvinvointivaltiosta. Ihmiset eivät elä sanoista. Ihmiset elävät päätösten seurauksista. Ja juuri ne päätökset ovat vieneet yhä useamman suomalaisen ahdinkoon.
Jos haluat muutoksen siihen, miten työttömiä, eläkeläisiä, lapsiperheitä, kotiäitejä, koti-isiä ja pienituloisia kohdellaan Suomessa, kannattaa todella miettiä, muuttuuko mikään äänestämällä niitä samoja puolueita, jotka ovat tätä politiikkaa toteuttaneet.
Puheet ovat halpoja. Teot ovat jo paljastaneet totuuden. Kokoomus ja perussuomalaiset voivat puhua hyvinvointiyhteiskunnasta niin paljon kuin haluavat, m***a yhä useampi suomalainen näkee omassa arjessaan, miltä heidän rakentamansa Suomi todellisuudessa näyttää.

05/06/2026

Iltalehden tämän päivän uutinen herättää vakavan kysymyksen: kuinka kauan Suomen kansa aikoo vielä kuunnella tätä?
Ensin meille kerrottiin, että tarvitaan valtavat leikkaukset, koska julkinen talous on saatava kuntoon. Kerrottiin, että työmarkkinoiden rajut heikennykset, sosiaaliturvan leikkaukset ja köyhimpien kurittaminen ovat välttämättömiä. Vastineeksi luvattiin 100 000 uutta työpaikkaa ja talouden tervehtyminen.
Nyt todellisuus alkaa paljastua.
Hallitus puhui 10 miljardin euron sopeutuksesta. Sitten luvut muuttuvat. Yhdessä paperissa puhutaan 6,5 miljardista. Toisessa 4 miljardista. Kolmannessa enää 2,8 miljardista. Tavallinen suomalainen saa jo kysyä, mikä näistä on totuus?
Ja entä ne työpaikat? Luvattiin 100 000 uutta työllistä. Nyt valtiovarainministeriön arvio puhuu vain noin 18 000 lisätyöllisestä vuoteen 2030 mennessä.
Oliko koko Suomen kansalle myyty tarina sittenkin rakennettu lupauksille, jotka eivät koskaan olleet realistisia?
Samaan aikaan yritystuet jatkuvat. Suurituloisille löytyy helpotuksia. M***a kaikkein köyhimmiltä, työttömiltä, sairailta, pienituloisilta perheiltä ja eläkeläisiltä on löytynyt leikkuri kerta toisensa jälkeen.
Suomalaisilta on vaadittu uhrauksia, m***a hallituksen omat luvut näyttävät yhä vaikeammilta puolustaa. Kun luvut muuttuvat jatkuvasti, luottamus murenee. Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä heidän nimissään todella tehdään ja millaisia tuloksia päätöksillä oikeasti saavutetaan.
Moni muistaa myös, kuinka jo aikanaan Urho Kekkonen varoitti siitä, että yhteiskunta repeää, jos tavallisen kansan hyvinvointi uhrataan taloudellisten etujen alttarille. Tänään yhä useampi suomalainen kysyy, oliko varoituksessa enemmän perää kuin halutaan myöntää.
Kysymys kuuluu:
Joko kansan silmät ovat avautuneet?
Joko suomalaiset näkevät, mihin Petteri Orpon, Riikka Purran, kokoomuksen ja perussuomalaisten politiikka on Suomen vienyt?
Lupauksena oli 100 000 työpaikkaa. Tuloksena puhutaan 18 000:sta.
Lupauksena oli talouden pelastaminen. Nyt edes hallituksen omista sopeutusluvuista ei tunnu löytyvän yhtä totuutta.
Kuinka m***a petettyä lupausta, muuttuvaa lukua ja köyhimpien leikkausta tarvitaan ennen kuin suomalaiset sanovat: nyt riittää?